Alkaa taas tuntua siltä että vois piestä itteänsä vähäsen, mutta se ei vissiin oo kauheen terveellistä. Ehkä pitää vaan jatkaa treeniä ittensä kanssa. Ei lohduta tietää että Indyn kontaktit on kiinni ihan vaan miun korvien välistä, koska se miun korvien väli ei oo niin stabiili kun pitäs. Eilen olin treenaamassa ittekseni kentällä. Treenattiin sitä sun tätä. Vähän saksalaisia ja päällejuoksuja sekä sitte kontakteja. Kontakteilla miun epävarmuus ja sittemmin turhautuminen haijastu koiraan eikä niistä meinannu tulla mitään. Saatiin loppujen lopuks onnistuminen loppuun.
Täänään oliki sitten treenit ja miulla taas joku ihmeen perfektionistinturhautumiskriisiongelma. Miten voi tehdäkkään kärpäsestä härkäsen, tai välillä oikeastaan nyhjästä tyhjästä se härkänen.. Joka tapauksessa miun on vaikee ymmärtää ettei Indyä kannata ohjata "sillä huonolla tyylillä", kun voi yhtä hyvin nostaa ryhtinsä ja käyttää käännöksissä vastakkaista kättä. Mie meinaan sortua kumartumaan tässättämään paikalleni ja hidastaa koiran vauhtia pysähtymällä ite. Ja kun se vastakkainen käsi (ja miun se alitajuinen pieni kääntäminen) toimii paljon paremmin. Miten se on niin vaikea tajuta?!
Kontakteja höyläiltiin sitte tänään lisää. Itsenäisyyttä kontakteille ja miun nuppi kuntoon. Ja vinkiksi saatiin että voisi kuumentaa niillä kontakteilla ja välillä käyttää avustajaa tai lätkää vahvistamaan.
Ja tuli eilen ilmotettua Indy kolmelle radalle Mikkeliin(2.7.) ja Agirotuun(8.-10.7.) perjantaina kahdelle ja lauantaina kahdelle radalle sekä sunnuntaina joukkuekisaan Funny Aussiesien kanssa. :-)
